Päätin tänään palauttaa olohuoneeseen ison maton. Eteisen kuramatot ovat olleet paikoillaan jo muutaman viikon, joten uskaltaisin nyt luottaa siihen, että vahinkoja ei enää satu - ainakaan matoille. Sulosta lähtee nyt aika lailla karvaa, mutta tuollainen nukaton matto nyt on helppo pitää puhtaana senkin osalta.
Sulo kasvaa kohisten, mutta ei se varmasti rotunsa suurin samanikäinen pentu ole. Enemmän on suhteessa selkää kuin jalkaa, eli sopusuhtaiselta kasvukäyrältä se kai vaikuttaa. Turkki on pikkuhiljaa muuttumassa vahvaksi ja taipuisaksi: eteenkin selän päällä kulkee hauskannäköinen laine. Älyttömän pitkä turkki Sulolla ei ole, puuhkakin aika olematon vielä, mutta häntä ja pöksyt näyttävät jo aikuistumisen merkkejä. Korvien krepeistä ei nyt tarvisikaan päästä eroon, ne näyttävät aina yhtä hauskoilta. "Maitohampaat" ovat ropisseet pois joku tovi sitten ja nyt kaveri kasvattelee komeannäköisiä isoja hampaita tilalle. Ja jottei ihan menis kehumiseksi, täytyy todeta, että toinen kives antaa vielä odottaa itseään.
Sulon luonnetta nyt muutaman kuukauden tarkkailleena voi todeta, että hyvin vähän se pelkää mitään. Reaktiot ovat enemmänkin luokkaa "haukkuen kohti" kuin että se luikkisi karkuun. Valitettavasti tämä koskee tällä hetkellä kaikkia ärsykkeitä: autoja, koiria, ostoskärryjä jne. Joskus olisi ihan tervettä pelätäkin jotakin ja pysyä pois alta, ettei käy huonosti. :D Toisten koirien kanssa vapaana ollessaan Sulo on todella reipas ja kotona rauhallinen seuramies, joka tykkäisi istua illat pitkät sylissä. Kaikki lelut se kantaa luokse ja syliin, samoin herkut. Tervehtiessä Sulo on vielä liian innokas: ei tahdo mennä kaaliin, ettei vauhtia ottamalla ja hyppäämällä saavuta mitään. Sisällä nätisti tervehtiminen onnistuu useimmiten, mutta ulkona tulee keulittua...
Tällä hetkellä intensiivisin harjoittelu kohdistuu kyllä hihnassa kulkemiseen ja toisten koirien ohittamiseen edes välttävin arvosanoin. On tullut huomattua, että kaupunkiasuminen asettaa aika tiukat normit käyttäytymiselle (ja haasteet harjottelulle). Metsäreissuille otetaan yleensä dummy mukaan ja harjotellaan noutoa muutamia kertoja kohtuullisen lyhyillä etäisyyksillä. Myös pilli on ahkerasti käytössä ja luoksetulosta palkitaan ja kehutaan ruhtinaallisesti. Sulo on siitä hauska koira, että vaikka se juoksisi sata lasissa ja kuono maassa ja voisi luulla, ettei sitä voisi vähempää ihmiset ja pyynnöt sillä hetkellä kiinnostaa, se malttaa silti tulla luokse, odottaa paikallaan hetken ja etsiä dummyn pyynnöstä. Kaikin puolin oikein kanavoitua energiaa siis ;)
