Viikonloppu mökillä

Muutamia kuvia Sulon ekalta mökkiviikonlopulta. Veteen piti päästä vähän väliä, vaikka kylmäähän se vielä oli ja ei siellä kyllä puolta minuuttia pidempää viihdytty. Sulo pysyi todella nätisti tontilla: seuramiehen elkein ei harhautunut yksin metsään eikä muutenkaan kadonnut näköpiiristä, vaikka houkuttelevia luontoääniä kuuntelikin tarkasti. Portaissa rauhallisesti kulkemista ei edes hirveästi tarvinnut harjoitella: kun yhdessä mentiin, niin ei tullut tarvetta kiirehtiä. Koska ilma oli niin lämmin ja aurinkoinen, käytiin myös veneilemässä, eikä Sulo ollut moksiskaan tuulisesta kyydistä. Kotimatka sujuikin sitten unien merkeissä ja sama raukea olotila näyttää jatkuvan täällä kotonakin sohvapöydän alla.

13 viikkoa

Sulo 13 viikkoa ja risat.

Hieman väsymystä näyttää olevan Sulon silmissä, koska kaveri on saanut juosta viikonlopun isojen koirien kanssa. Pystykorvat Ippe ja Jieva tarjosivat seurattavaa ja satunnaisesti jopa suostuivat leikkimään. Pikkupentu oli kuitenkin pääsääntöisesti hieman liian riehakas ja koko ajan iholla, joten pihalla nähtiin monta pakoyritystä ja toiveita piiloon pääsystä. :D Loppuajasta Jieva ja Sulo kulkivat nätisti peräkanaa pihan perällä maata tonkien ja myyriä haistellen. 

Sulossa on havaittavissa itsesuojeluvaiston heräämistä ja maltillisempaa lähestymistä toisia koiria kohtaan. Ihmiset ovat edelleen yhtä ihania, joten hihnaharjoittelu ja eteneminen kotinurkilla on edelleen aika hidasta. Myös tavaroiden ja käsien jyrsiminen näyttää vähentyneen, mikä on oikein positiivinen asia. Omat lelut ja herkut näyttävät riittävän tähän toimintaan ihan hyvin.

Sulo ja lattialasta - The epic battle

On se jännä, miten jotkut esineet ovat niin vastustamattomia. Aluksi kengät kiinnostivat hirveästi (nauhat lähinnä), mutta nyt nekin ovat aika tylsiä, eivätkä herätä Sulossa enää mitään suuria tuntemuksia. Mutta tuo lattialasta on kyllä sellainen kapistus, että oksat pois.

Aluksi ei oikein osattu sanoa, pelkäsikö Sulo lastaa vai olisko se sittenkin enemmän leikkikalu. Nyt myöhemmin on tultu siihen tulokseen, että se on oikein jännittävän kiihdyttävä leikkikalu, jonka upea liike on parhainta mahdollista jahdattavaa. (Sama homma muuten luutuamisen kanssa.)

Nyt otimme sitten asiaksemme arkipäiväistää lastan ennen uuden ostamista. Kyllä, Sulo söi eräänä yksinolohetkenään tuon kuvassa olevan niin huonoon kuntoon, ettei sillä ole enää muuta funktiota kuin Sulon totuttaminen. Tällä hetkellä mennään tässä: lastaa pitää käydä katsomassa harva se hetki ja parhaassa tapauksessa makaamassa vieressä. Sentään haukkuminen ja koskeminen/retuuttaminen ovat oikeastaan jääneet jo pois.

Käytiin eilen ottamassa Sulolle eka rokotus. Hyvin meni, kaveri oli tavoilleen uskollisena enemmän kiinnostunut ihmisistä kuin varsinaisesta toimenpiteestä. Nyt myös löytyi sellanen herkku, jolla Sulo tulee hihnassa mallikkaasti vieressä eikä haahuile omiaan läheskään samaan malliin kuin ennen. Kotiympäristössä kun tahtoo olla niin paljon mielenkiintoisia hajuja, ettei millään malttaisi vain tylsästi kävellä. Onneksi vastapainoksi löysimme kohtuullisen läheltä kivan metsäpalstan, jossa Sulo saa olla vapaana.

Ps. Pilli on hieno keksintö. :)