On se jännä, miten jotkut esineet ovat niin vastustamattomia. Aluksi kengät kiinnostivat hirveästi (nauhat lähinnä), mutta nyt nekin ovat aika tylsiä, eivätkä herätä Sulossa enää mitään suuria tuntemuksia. Mutta tuo lattialasta on kyllä sellainen kapistus, että oksat pois.
Aluksi ei oikein osattu sanoa, pelkäsikö Sulo lastaa vai olisko se sittenkin enemmän leikkikalu. Nyt myöhemmin on tultu siihen tulokseen, että se on oikein jännittävän kiihdyttävä leikkikalu, jonka upea liike on parhainta mahdollista jahdattavaa. (Sama homma muuten luutuamisen kanssa.)
Nyt otimme sitten asiaksemme arkipäiväistää lastan ennen uuden ostamista. Kyllä, Sulo söi eräänä yksinolohetkenään tuon kuvassa olevan niin huonoon kuntoon, ettei sillä ole enää muuta funktiota kuin Sulon totuttaminen. Tällä hetkellä mennään tässä: lastaa pitää käydä katsomassa harva se hetki ja parhaassa tapauksessa makaamassa vieressä. Sentään haukkuminen ja koskeminen/retuuttaminen ovat oikeastaan jääneet jo pois.
Käytiin eilen ottamassa Sulolle eka rokotus. Hyvin meni, kaveri oli tavoilleen uskollisena enemmän kiinnostunut ihmisistä kuin varsinaisesta toimenpiteestä. Nyt myös löytyi sellanen herkku, jolla Sulo tulee hihnassa mallikkaasti vieressä eikä haahuile omiaan läheskään samaan malliin kuin ennen. Kotiympäristössä kun tahtoo olla niin paljon mielenkiintoisia hajuja, ettei millään malttaisi vain tylsästi kävellä. Onneksi vastapainoksi löysimme kohtuullisen läheltä kivan metsäpalstan, jossa Sulo saa olla vapaana.
Ps. Pilli on hieno keksintö. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti