The Gate

Työvoitto. Ekat unet, jotka Sulo on ottanut "vapaaehtoisesti" portin takana. Eli nukahtanut sen jälkeen, kun sen on sinne nostanut vielä hereillä, eikä jo valmiiksi väsyneenä puoliunessa.

Sulolle yksinjääminen portin taakse on aina aika surullista ja epämiellyttävää. Pieniä iloisia hetkiä kylppäri sentään silloin tällöin tarjoaa: Isännän/emännän sukkia ja luutuja. Sukkia on kiva kantaa ja natustella, ja luutut menee mahtavasti riekaleiksi aika vähällä vaivalla. Saunasta on tullut myös oikein hyvä kakkapaikka. Hämyistä ja viileää. Sulo mahtuu nyt menemään saunan oven alitse, mutta jos kasvutahti jatkuu läheskään yhtä hurjana kuin tähän asti, ei mene monta viikkoa, kun se reitti käy pieneksi.

Omat lelut tuntuvat kelpaavan Sulolle vähän huonosti, lukuunottamatta isohkoa "lammasta", jota on ilo noutaa heiteltäessä ja jolta on kiva jyrsiä silmiä päästä. Lammas näyttää jo nyt aika raihnaiselta, vaikka se on ollut Sulon käsittelyssä vasta vajaat pari viikkoa. Veikkaan, että se on tuhottu kuun loppuun mennessä.

Metsässä

Run, Sulo, Run! Vapautin koiran luontoon. Näytti nauttivan. Automatka taisi olla se jännittävämpi osa tätä reissua: menomatkalla ei yksinolo ollut yhtään miellyttävää, tulomatkalla vikinää kesti ehkä noin pari kilometriä, jonka jälkeen kaveri nukkui sikeästi koko loppumatkan.

Meän hurja mettäkoira pysytteli ihan kintereillä lähes koko reissun ajan. Aukeammilla paikoilla oli uskallusta hieman kauemmas, mutta enpä kunnolla päässyt piiloon asti, että olisin katsonut Sulon reaktiota. 

Oli vissin onnistunut reissu, kun pentu nukkuu nyt vesikupin vieressä.

Maanantai

Tänään harjoteltiin puiston hämärässä luoksetuloa. Ja Sulohan tulee. Pari kertaa saattaa joutua nimen sanomaan, jos näköpiirissä on jotain tosi jännää, mutta lähes 99 % kerroista kaveri kirmaa innoissaan luokse. Hihnassa kulkeminenkin on alkanut sujua hieman paremmin, enää panta ei kutita kuin joka viides minuutti.

Sulo osaa myös haukkua. Riehan tullen ei ääntä säästellä. Riehumisen varjolla on ollut hyvä nakella lelua noudettavaksi. Käsien jyrsiminenkin olisi hirveän kivaa, jos vain saisi luvan.

Viimeiset kaksi yötä ovat menneet yllättävän hyvin. Itse asiassa paljon paremmin kuin odotin. Rauhottumisessa kestää tovi, mutta minkäänlaista vikinää Sulo ei kyllä ole pitänyt. Vikinöitä on aiheuttanut lähinnä portin taakse jääminen (ihan sama kummalle puolelle, jos yksin pitää hetkeksi toiselle puolelle jäädä). Tähänkin on sitten haettu malttia ihan lyhyillä hetkillä. Seurallinen kaveri indeed. :)

Sikeitä vedetään edelleen mieluiten varpaissa kiinni tai puoliksi sohvan alla, parhaimmillaan molempia.

Day 1

Leikin jälkeen kaveri simahti. 

Siinä se nyt pötköttää. Pitkään odotettu karvakamu. Personal trainer, rikkaimuri, riistakamera, ihmisen paras ystävä, mitä näitä nimityksiä nyt koiralle on.

Automatka sujui kohtuullisen rauhallisesti. Sulo malttoi nukkua lähes koko matkan, mitä nyt välillä olisi hirveästi mieli tehnyt kiivetä syliin. Koitapa siinä sitten hillitä itsesi ja katsella tietä, kun ylisöpö luppakorva tuijottaa kohti ja kerjää piipaten huomiota.

Pihalla on käyty varmaan neljä kertaa, tosin yhtä useasti kaveri on pissannut/kakannut sisälle. Taitaa olla pannassa ja uudessa ympäristössä vielä niin paljon ihmettelemistä, ettei malta ulkona keskittyä olennaiseen.

Ruokakin maistui ja vettä menee vähän väliä. Ekat päikkärit nuori herra otti melkein sohvan alla, toiset (kuvassa) keskellä lattiaa leikin päätteeksi. Ensimmäistä yötä odotellessa....

La 15.3. Viisi viikkoa vanha Sulo, tuo valpas mustakuonoinen kaveri.