Run, Sulo, Run! Vapautin koiran luontoon. Näytti nauttivan. Automatka taisi olla se jännittävämpi osa tätä reissua: menomatkalla ei yksinolo ollut yhtään miellyttävää, tulomatkalla vikinää kesti ehkä noin pari kilometriä, jonka jälkeen kaveri nukkui sikeästi koko loppumatkan.
Meän hurja mettäkoira pysytteli ihan kintereillä lähes koko reissun ajan. Aukeammilla paikoilla oli uskallusta hieman kauemmas, mutta enpä kunnolla päässyt piiloon asti, että olisin katsonut Sulon reaktiota.
Oli vissin onnistunut reissu, kun pentu nukkuu nyt vesikupin vieressä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti