Tänään harjoteltiin puiston hämärässä luoksetuloa. Ja Sulohan tulee. Pari kertaa saattaa joutua nimen sanomaan, jos näköpiirissä on jotain tosi jännää, mutta lähes 99 % kerroista kaveri kirmaa innoissaan luokse. Hihnassa kulkeminenkin on alkanut sujua hieman paremmin, enää panta ei kutita kuin joka viides minuutti.
Sulo osaa myös haukkua. Riehan tullen ei ääntä säästellä. Riehumisen varjolla on ollut hyvä nakella lelua noudettavaksi. Käsien jyrsiminenkin olisi hirveän kivaa, jos vain saisi luvan.
Viimeiset kaksi yötä ovat menneet yllättävän hyvin. Itse asiassa paljon paremmin kuin odotin. Rauhottumisessa kestää tovi, mutta minkäänlaista vikinää Sulo ei kyllä ole pitänyt. Vikinöitä on aiheuttanut lähinnä portin taakse jääminen (ihan sama kummalle puolelle, jos yksin pitää hetkeksi toiselle puolelle jäädä). Tähänkin on sitten haettu malttia ihan lyhyillä hetkillä. Seurallinen kaveri indeed. :)
Sikeitä vedetään edelleen mieluiten varpaissa kiinni tai puoliksi sohvan alla, parhaimmillaan molempia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti