Sulo täyttää vuosia!

Otin Sulosta 1-vuotiskuvat. Mannekiini tuijotti houkutinta (palloa) niin intensiivisesti, että meinasi tulla vähän vakavia kuvia. Bonuksena kuva esivalmisteluista: noin paljon Sulo tykkää harjauksesta...

Eilisellä eläinlääkärikäynnillä laitettiin rokotukset ja tutkittiin muutenkin koira läpikotaisin. Toinen kives on jäänyt piiloon ja lääkäri suositteli leikkausta. Sulolta puuttuu yläleuasta pari hammasta, samasta kohtaa molemmin puolin P3:t. Paino oli 19,8 kg ja muutenkin koira on kuulemma terveellä tavalla innokas. Tähän saattoi vaikuttaa myös se, että lääkärillä oli edellisenä potilaana ollut kani, joten Sulo ei meinannut pysyä nahoissaan, kun piti joka käänteessä nuuhkia tohtorin käsiä. :D

Joululoma

Helsinkiinkin tuli vihdoin lumi ja pakkanen. Helpottaa kummasti arkea, kun ei joka kerta lenkin jälkeen tarvitse pestä koiraa kuonosta hännänpäähän (alapuolelta). Sulo on onneksi hyvin "sinut" lumen kanssa, mitä nyt tassuihin tarttunut lumi hieman häiritsee matkan tekoa. Sulo sai myös oikein osuvan joululahjan ystäviltämme: kirjan Sulo on hyvin omamme kaltainen. :D

9,5 kk

Muutto

Sulolla on uusi (ja jo yllättävän pitkäikäinen) lempilelu Pantteri, jota se kantaa joka paikkaan ja tuo kaikille näytille.

Muutettiin uuteen kotiin kuun vaihteessa. Nyt on hyvät lenkkimaastot, koirapuistot lähellä ja enemmän tilaa niin sisällä kuin ulkona, missä "pieni" koira voi toteuttaa itseään. Koirapojasta on tullut koirateini: 20 kg ja teiniangsti näyttää tälläkin pojalla pistävän päätä ja korvia vähän sekaisin. :)

Uuden kodin myötä on saatu sitten opetella uudestaan yksinjäämistäkin. Olin ensimmäisellä viikolla Sulon kanssa kotona muutaman päivän, jotta talo ei tuntuisi niin pelottavalta ja yksinäiseltä. Ensin oltiin yksin alakerrassa omalla paikalla, seuraavana päivänä yksin oven takana alakerrassa omalla paikalla ja nyt ollaan sitten harjoiteltu ulko-ovesta poistumista useita kertoja päivässä. Kyllä Suloa vieläkin aamuisin vähän ahdistaa jäädä yksin, eikä se meinaa sitä haukkumatta niellä, mutta päivä päivältä se jää nätimmin.

Nappinokka on saanut myös uutta tekemistä tuijottelun merkeissä. Vielä ei oikein tahdo mahtua päähän, ettei meitä tarvitse puolustaa takapihalla käveleviltä naapureilta. Sitten sitä istutaan ikkunan vieressä ja tuijotetaan yhdessä. Päätettiin kokeilla Sulolle myös valjaita ja lenkit ovat saaneet ihan uuden ulottuvuuden helppoudellaan. Ollaan myös otettu pari pientä juoksulenkkiä nyt viimeisen viikon aikana: Sulon etujalan käyntiä ja emännän (toistaiseksi) huonoa kuntoa seuraillen. Pari viikkoa sitten aloitettu koirakoulukin tuo toivottavasti tuloksia Sulon käyttäytymiseen toisten koirien läheisyydessä: ainakin lenkillä ohitukset ovat helpottuneet ja luoksepyrkiminen hieman rauhottunut, kunhan ei mennä liian lähelle toista parivaljakkoa.

Ensimmäinen sorsa

Oltiin viime viikonloppuna Kuopiossa kyläilemässä ja Sulokin pääsi sorsametsälle. Vanhempana esimerkkiä näyttämässä mukana oli kultainennoutaja Onni, jonka työskentelyä Sulo seurasi, kun Onnin tarmo oli ylivoimainen ja se ehti lintujen luokse ensin. Sulokin ui yhden sorsista kiinni ja toi hienosti rantaan. Myös kurppia etsittiin, mutta niitä ei tällä kertaa näkynyt.

Syksy

Tässäpä muutama kuva viime viikon mökkireissulta sekä parin viikon takainen "poseeraus".
Sulo on tosiaan päässyt pari kertaa pellon reunaan kyyhkysjahtiin ja veneeseen sorsia kyttäämään. Harmi vain, että molemmilla kerroilla linnut pysyttelivät turvallisen välimatkan päässä eikä tosi toimiin päästy. Noh, intoa ja viettiä tältä koiralta ei ainakaan puutu ja näiden reissujen parasta antia on varmaan ollutkin maltin kasvattaminen.

Nenä nimittäin vie poikaa niin paljon, että kaupungissa alkaa kohta olla hankala (hidas) kulkea, kun pitäisi päästä joka hajun perään. Herkutkaan ei tahdo kelvata eikä pysähtymisestä ole mitään apua: Sulo kyllä muistaa tulla takasin aina kun hihna kiristyy, mutta vierellä/lähettyvillä pysyminen on kyllä todella työn takana. Ollaan nyt koitettu päivittäin antaa Sulolle etsimistehtäviä, jotta se pääsisi käyttämään nenäänsä enemmän, ettei tarvitsisi sitten kävelyllä hinkua jokaisen koiran/pupun/pikkulinnun perään. Kai tuo lähestyvä "murrosikä" on osasyynä tähän yli-innokkuuteen. :P

Matot lattiaan

Päätin tänään palauttaa olohuoneeseen ison maton. Eteisen kuramatot ovat olleet paikoillaan jo muutaman viikon, joten uskaltaisin nyt luottaa siihen, että vahinkoja ei enää satu - ainakaan matoille. Sulosta lähtee nyt aika lailla karvaa, mutta tuollainen nukaton matto nyt on helppo pitää puhtaana senkin osalta. 

Sulo kasvaa kohisten, mutta ei se varmasti rotunsa suurin samanikäinen pentu ole. Enemmän on suhteessa selkää kuin jalkaa, eli sopusuhtaiselta kasvukäyrältä se kai vaikuttaa. Turkki on pikkuhiljaa muuttumassa vahvaksi ja taipuisaksi: eteenkin selän päällä kulkee hauskannäköinen laine. Älyttömän pitkä turkki Sulolla ei ole, puuhkakin aika olematon vielä, mutta häntä ja pöksyt näyttävät jo aikuistumisen merkkejä. Korvien krepeistä ei nyt tarvisikaan päästä eroon, ne näyttävät aina yhtä hauskoilta. "Maitohampaat" ovat ropisseet pois joku tovi sitten ja nyt kaveri kasvattelee komeannäköisiä isoja hampaita tilalle. Ja jottei ihan menis kehumiseksi, täytyy todeta, että toinen kives antaa vielä odottaa itseään. 

Sulon luonnetta nyt muutaman kuukauden tarkkailleena voi todeta, että hyvin vähän se pelkää mitään. Reaktiot ovat enemmänkin luokkaa "haukkuen kohti" kuin että se luikkisi karkuun. Valitettavasti tämä koskee tällä hetkellä kaikkia ärsykkeitä: autoja, koiria, ostoskärryjä jne. Joskus olisi ihan tervettä pelätäkin jotakin ja pysyä pois alta, ettei käy huonosti. :D Toisten koirien kanssa vapaana ollessaan Sulo on todella reipas ja kotona rauhallinen seuramies, joka tykkäisi istua illat pitkät sylissä. Kaikki lelut se kantaa luokse ja syliin, samoin herkut. Tervehtiessä Sulo on vielä liian innokas: ei tahdo mennä kaaliin, ettei vauhtia ottamalla ja hyppäämällä saavuta mitään. Sisällä nätisti tervehtiminen onnistuu useimmiten, mutta ulkona tulee keulittua...

Tällä hetkellä intensiivisin harjoittelu kohdistuu kyllä hihnassa kulkemiseen ja toisten koirien ohittamiseen edes välttävin arvosanoin. On tullut huomattua, että kaupunkiasuminen asettaa aika tiukat normit käyttäytymiselle (ja haasteet harjottelulle). Metsäreissuille otetaan yleensä dummy mukaan ja harjotellaan noutoa muutamia kertoja kohtuullisen lyhyillä etäisyyksillä. Myös pilli on ahkerasti käytössä ja luoksetulosta palkitaan ja kehutaan ruhtinaallisesti. Sulo on siitä hauska koira, että vaikka se juoksisi sata lasissa ja kuono maassa ja voisi luulla, ettei sitä voisi vähempää ihmiset ja pyynnöt sillä hetkellä kiinnostaa, se malttaa silti tulla luokse, odottaa paikallaan hetken ja etsiä dummyn pyynnöstä. Kaikin puolin oikein kanavoitua energiaa siis ;)