Ensimmäinen sorsa

Oltiin viime viikonloppuna Kuopiossa kyläilemässä ja Sulokin pääsi sorsametsälle. Vanhempana esimerkkiä näyttämässä mukana oli kultainennoutaja Onni, jonka työskentelyä Sulo seurasi, kun Onnin tarmo oli ylivoimainen ja se ehti lintujen luokse ensin. Sulokin ui yhden sorsista kiinni ja toi hienosti rantaan. Myös kurppia etsittiin, mutta niitä ei tällä kertaa näkynyt.

Syksy

Tässäpä muutama kuva viime viikon mökkireissulta sekä parin viikon takainen "poseeraus".
Sulo on tosiaan päässyt pari kertaa pellon reunaan kyyhkysjahtiin ja veneeseen sorsia kyttäämään. Harmi vain, että molemmilla kerroilla linnut pysyttelivät turvallisen välimatkan päässä eikä tosi toimiin päästy. Noh, intoa ja viettiä tältä koiralta ei ainakaan puutu ja näiden reissujen parasta antia on varmaan ollutkin maltin kasvattaminen.

Nenä nimittäin vie poikaa niin paljon, että kaupungissa alkaa kohta olla hankala (hidas) kulkea, kun pitäisi päästä joka hajun perään. Herkutkaan ei tahdo kelvata eikä pysähtymisestä ole mitään apua: Sulo kyllä muistaa tulla takasin aina kun hihna kiristyy, mutta vierellä/lähettyvillä pysyminen on kyllä todella työn takana. Ollaan nyt koitettu päivittäin antaa Sulolle etsimistehtäviä, jotta se pääsisi käyttämään nenäänsä enemmän, ettei tarvitsisi sitten kävelyllä hinkua jokaisen koiran/pupun/pikkulinnun perään. Kai tuo lähestyvä "murrosikä" on osasyynä tähän yli-innokkuuteen. :P

Matot lattiaan

Päätin tänään palauttaa olohuoneeseen ison maton. Eteisen kuramatot ovat olleet paikoillaan jo muutaman viikon, joten uskaltaisin nyt luottaa siihen, että vahinkoja ei enää satu - ainakaan matoille. Sulosta lähtee nyt aika lailla karvaa, mutta tuollainen nukaton matto nyt on helppo pitää puhtaana senkin osalta. 

Sulo kasvaa kohisten, mutta ei se varmasti rotunsa suurin samanikäinen pentu ole. Enemmän on suhteessa selkää kuin jalkaa, eli sopusuhtaiselta kasvukäyrältä se kai vaikuttaa. Turkki on pikkuhiljaa muuttumassa vahvaksi ja taipuisaksi: eteenkin selän päällä kulkee hauskannäköinen laine. Älyttömän pitkä turkki Sulolla ei ole, puuhkakin aika olematon vielä, mutta häntä ja pöksyt näyttävät jo aikuistumisen merkkejä. Korvien krepeistä ei nyt tarvisikaan päästä eroon, ne näyttävät aina yhtä hauskoilta. "Maitohampaat" ovat ropisseet pois joku tovi sitten ja nyt kaveri kasvattelee komeannäköisiä isoja hampaita tilalle. Ja jottei ihan menis kehumiseksi, täytyy todeta, että toinen kives antaa vielä odottaa itseään. 

Sulon luonnetta nyt muutaman kuukauden tarkkailleena voi todeta, että hyvin vähän se pelkää mitään. Reaktiot ovat enemmänkin luokkaa "haukkuen kohti" kuin että se luikkisi karkuun. Valitettavasti tämä koskee tällä hetkellä kaikkia ärsykkeitä: autoja, koiria, ostoskärryjä jne. Joskus olisi ihan tervettä pelätäkin jotakin ja pysyä pois alta, ettei käy huonosti. :D Toisten koirien kanssa vapaana ollessaan Sulo on todella reipas ja kotona rauhallinen seuramies, joka tykkäisi istua illat pitkät sylissä. Kaikki lelut se kantaa luokse ja syliin, samoin herkut. Tervehtiessä Sulo on vielä liian innokas: ei tahdo mennä kaaliin, ettei vauhtia ottamalla ja hyppäämällä saavuta mitään. Sisällä nätisti tervehtiminen onnistuu useimmiten, mutta ulkona tulee keulittua...

Tällä hetkellä intensiivisin harjoittelu kohdistuu kyllä hihnassa kulkemiseen ja toisten koirien ohittamiseen edes välttävin arvosanoin. On tullut huomattua, että kaupunkiasuminen asettaa aika tiukat normit käyttäytymiselle (ja haasteet harjottelulle). Metsäreissuille otetaan yleensä dummy mukaan ja harjotellaan noutoa muutamia kertoja kohtuullisen lyhyillä etäisyyksillä. Myös pilli on ahkerasti käytössä ja luoksetulosta palkitaan ja kehutaan ruhtinaallisesti. Sulo on siitä hauska koira, että vaikka se juoksisi sata lasissa ja kuono maassa ja voisi luulla, ettei sitä voisi vähempää ihmiset ja pyynnöt sillä hetkellä kiinnostaa, se malttaa silti tulla luokse, odottaa paikallaan hetken ja etsiä dummyn pyynnöstä. Kaikin puolin oikein kanavoitua energiaa siis ;) 

Vesipeto

Kyläilyä

Pitkän viikonlopun kunniaksi käytiin Sulon kanssa ensimmäistä kertaa piiiitkällä reissulla Länsi-Lapissa. Auto on Sulolle jo niin tuttu, että matkat menevät nykyään nukkuessa, mitä nyt pissa- ja jalottelutauoille malttaa heräillä. Kotimatkalla pysähdyttiin moikkaamaan mammaa ja siskoa:
http://marsanmatkassa.blogspot.fi/2014/06/vierailija.html

Oli kyllä mahtava seurata vierestä sisarusten kilpajuoksua, joka takasi Sulolle unet koko loppumatkaksi. :)

Viikonloppu mökillä

Muutamia kuvia Sulon ekalta mökkiviikonlopulta. Veteen piti päästä vähän väliä, vaikka kylmäähän se vielä oli ja ei siellä kyllä puolta minuuttia pidempää viihdytty. Sulo pysyi todella nätisti tontilla: seuramiehen elkein ei harhautunut yksin metsään eikä muutenkaan kadonnut näköpiiristä, vaikka houkuttelevia luontoääniä kuuntelikin tarkasti. Portaissa rauhallisesti kulkemista ei edes hirveästi tarvinnut harjoitella: kun yhdessä mentiin, niin ei tullut tarvetta kiirehtiä. Koska ilma oli niin lämmin ja aurinkoinen, käytiin myös veneilemässä, eikä Sulo ollut moksiskaan tuulisesta kyydistä. Kotimatka sujuikin sitten unien merkeissä ja sama raukea olotila näyttää jatkuvan täällä kotonakin sohvapöydän alla.

13 viikkoa

Sulo 13 viikkoa ja risat.

Hieman väsymystä näyttää olevan Sulon silmissä, koska kaveri on saanut juosta viikonlopun isojen koirien kanssa. Pystykorvat Ippe ja Jieva tarjosivat seurattavaa ja satunnaisesti jopa suostuivat leikkimään. Pikkupentu oli kuitenkin pääsääntöisesti hieman liian riehakas ja koko ajan iholla, joten pihalla nähtiin monta pakoyritystä ja toiveita piiloon pääsystä. :D Loppuajasta Jieva ja Sulo kulkivat nätisti peräkanaa pihan perällä maata tonkien ja myyriä haistellen. 

Sulossa on havaittavissa itsesuojeluvaiston heräämistä ja maltillisempaa lähestymistä toisia koiria kohtaan. Ihmiset ovat edelleen yhtä ihania, joten hihnaharjoittelu ja eteneminen kotinurkilla on edelleen aika hidasta. Myös tavaroiden ja käsien jyrsiminen näyttää vähentyneen, mikä on oikein positiivinen asia. Omat lelut ja herkut näyttävät riittävän tähän toimintaan ihan hyvin.